Runoraatia kokeillaan ensimmäisen kerran radiossa.
Kahden tunnin suorassa lähetyksessä Radio Suomen studiossa puhuu ja pohtii kolme raatilaista ja neljännet pisteet ja perustelut antaa musta hevonen eli kuuntelija! Se voit olla siis sinä.

Arvioitavat runot löydät viikkoa ennen lähetystä Runoraadin nettisivuilta yle.fi/runoraati. Mielipiteesi sinua innostaneesta tai ärsyttäneestä runosta voit kertoa soittamalla numeroon 0203-17 600. Jos haluat ottaa runoihin kantaa rauhassa, voit soittaa jo tunti ennen lähetystä, jolloin komenttisi nauhoitetaan.

Lähetyksen teemana on ILO monimuotoisuudessaan. Voit myös lähettää ohjelmaan itse kirjoittamiasi lyhyitä runoja ilosta osoitteeseen radio.suomi@yle.fi. Raati lukee niistä mieleisensä ohjelman lopuksi.

Raadissa ovat kirjailijat Sinikka Nopola ja Juha Itkonen sekä vakijäsen Jukka Virtanen. Ohjelman juontaa Minna Joenniemi.

Kokoa joukot radion ääreen, lukekaa runot etukäteen ja ottakaa raadin puheisiin kantaa! Odotamme soittoasi!
Tehdään Runoraadista onnistunut radio-ohjelma. Olisi hienoa, jos raadin kautta runoudelle raivautuisi tilaa Suomen suosituimmassa radiossa.

Televisiossa Runoraadin näet seuraavan kerran 4.12.

Ajatus lienee se, että ei tukeuduta historialliseen aineistoon runon tulkinnassa (ei huomioida kontekstia, ei ihmetellä tekijän intentioita tai runon vastaanottoa). Tässä mielessä voidaan puhua historiattomuudesta, mutta pohjimmiltaan tulkinta tapahtuu aina erilaisia oletuksia ja odotuksia vasten, jotka ovat olleet ennen lukukokemusta, ja ne ovat alkaneet kasautua kriitikon mieleen viimeistään lastentarhasta lähtien. Ja jos mikään näistä historiallisista odotuksista ei toimi, niin runo jää roikkumaan ilmaan täysin tunnistamattomana (sitä ei tunnisteta edes runoksi, ei edes tekstiksi tai kokoelmaksi kirjaimia).

yK

Hetki pieni, yritän se-koittaa itseänsä:

Luin äsken yhtä kirjaa sillä silmällä, toinen silmä sisään päin kääntyneenä, toinen ulos maailmaan harittaen, ja huomasin että minulle on todella vaikeata erottaa runon lukemista ja kritiikin kirjoittamista toisistaan, siis aivan pohjimmiltaan, etenkin asioiden ollessa näin pinnalla.

Hieman kuten unikirjaa pidetään, tuli tarvetta kirjata asiat ylös ennen kuin niihin liittynyt tunne katoaisi.

“Käyttökelpoiselta” tuntui tänä yönä seuraava, vähän naiivikin, keskenään päällekkäisten luku/kirjoitustapojen(i) jaottelu:

1. Erojen ja yhtäläisyyksien havaitseminen runoissa (liikkuminen maailman-, kirjallisuuden ja omien lukukokemusteni historiassa) ja

2. Runoista innostuminen (historian/historiasta katoamisen – tai äkillinen historian täydeksi fiktioksi muuttumisen kokemus)

Kohtaa 1. voisin perinteisesti pitämää perinteisempänä (p:llisempänä), kohtaa 2. k:llisempana käyttökelpoisuutena. Samalla 2. tuo toki mieleen perinteiset runojen kirjoittamisen (tai jopa loitsimisen) kuvaukset.

(Ehkä historiattomuutta voisi kutsua historiaan(sa) kiertyneen kritiikin Muusaksi, joksikin pisteeksi, jonka ohikiitävän koossapysymisen hetkenä “runo” ja “siitä puhuminen” syleilevät toisiaan. =P ?)

Näinpä käyttökelpoisen kryptisesti päätyisin ehdottamaan (mitään?), että kritiikillä ja runoudella (ihan perinteisimmässä mielessäkin) olisi hiekkalaatikolla paljon samaa materiaalia (hiekkaa) ja paljon tai vähän yhteis- tai yksityiskäytössä olevia leikkikaluja (kaiketi vähän fiiliksistä, keskustelusta, politiikasta tms. riippuen). Ja aivan liian vähän aikaa ja tilaa leikkiä toistensa kanssa…

Yön ja aamun välistä,

t. Mikael

2. Käyttökelpoisuus on avainkysymys aina. Onko tässä kysymys vain jonkin metodin dogmaattisen käytön kritiikistä?

yK

“siinä tilanteessa tuoreet” piti kuulua

“siinä tilanteessa käyttökelpoiset” :D

minä ymmärsin asian tuota “käyttökelpoisuutta” vasten, ja ehkäpä silloin voisi “kokeellisuus tarkoittaa eri tilanteissa eri asioita”, kuten Henriikka jo sanoit.

Siis siten, että historian tunteminen antaisi keinoja yrittää eristää “historiallisen” vaikutus niin, että tietyt näennäisesti historiattomat, siinä tilanteessa tuoreet, ratkaisut tulevat mahdollisemmiksi.

Pidin siis käyttökelpoisuutta ja sitä mikä milloinkin näyttää käyttökelpoiselta, eräänlaisena avainkysymyksenä.

~Mikael