Pitkään ja hartaasti kypsynyt Tuli&Savun lastenrunous, ruumis, nonsense-teemanumero on monien vaiheiden jälkeen (toivottavasti) ilmestynyt koteihin ja kirjakauppoihin. Pääkirjoitusta ja sisällystä voi käydä vilkaisemassa täältä.

Mukavia runonlukuhetkiä!

Ks. Neonvalot: “Teokset, joita ei yleensä arvostella“

nuorekasta hölötystä runoista:  http://areena.yle.fi/hae?pid=209815

Nyt tiedän, mitä varten lehdellä on tällainen blogi.

Kiitos Mervi Kantokorvelle kipakasta, tyyliltään taiturillisesta ja osin osuvasta keskustelunavauksesta (”Runous kuuluu kaikille”, HS, 4.2.2009). Jotta keskustelu pysyisi auki, muutama kommentti:

Ensinnäkin

Kun väitän pääkirjoitukseni alussa, että runouden lukijoista suurin osa myös kirjoittaa runoja, en missään nimessä tarkoita runoskeneillä heiluvia “runoporukoita” tai esikoiskirjansa julkaisemisesta haaveilijoita. Tarkoitan kaikkia niitä ihmisiä jotka satunnaisesti tai säännöllisesti harrastavat kirjoittamista, tulevat kirjoittaneeksi runoja. Olen ollut vilpittömästi siinä uskossa, että pöytälaatikkorunoilijoita on jopa enemmän kuin runouden lukijoita. Ainakin heitä on enemmän kuin runokirjojen ostajia.

Toiseksi

Kantokorpi kirjoittaa hauskasti, että lehti tarjoaa “kokeeksi” kritiikkiä, jossa ”runoilijat runoilevat runoista runoilijoille”. Vaikka suomen ”kokeeksi” saattaisi kääntyä englanniksi muotoon “just for fun”, ei kokeiluihin pidä suhtautua ihan noin kevyesti.

Kritiikkikokeilun kutsu oli jätetty mahdollisimman avoimeksi. Tarkoitus oli usuttaa kriitikkoja/runoilijoita kehittämään ja pohtimaan kritiikin muotoa ja ongelmia. Siis vastaamaan kritiikin muodolla kritiikin ajankohtaisiin ongelmiin. (Kuten pääkirjoituksessani totean, mistään uudesta keksinnöstä ei silti ole kysymys.)

Itse pidän kokeilua sekä kirjoittajana että analyyttisenä lukijana mielenkiintoisena. Esimerkiksi Virpi Alasen kritiikki Hannu Helinin teoksesta Linnumpi nyt onnistuu mielestäni puhumaan olennaisella tavalla kritisoitavana olevasta teoksesta.

Tällä hetkellä, aika monen mietinnän jälkeen, ajattelen, että runollisemman kritiikkityypin kokeilemista ja kehittämistä on hedelmällistä jatkaa. Olen myös sitä mieltä, ettei muodoltaan kokeileva/runollinen kritiikkikään saa olla mitä tahansa. Myös sitä pitäisi koskea vaatimus keskustelusta teoksen syvyyden kanssa.

Kolmanneksi

Vaikka pääkirjoitus käsitteleekin lähinnä kokeeksi kirjoitettuja kritiikkejä, viimeisin Tuli&Savu sisältää hyvin paljon muutakin. Tarkoituksena ei ollut väheksyä “perinteistä” kritiikkiä tai kritiikkojen ammattitaitoa – päinvastoin! Tuli&Savun perinteinen kritiikkiosasto on lehden tärkein toistuva osasto ja lehti on sitoutunut kehittämään ja pitämään yllä kritiikin tasoa. Tämä edellyttää myös keskustelua siitä, mitä kritiikki on ja mitkä ovat sen päämäärät.

Toisaalta myös jako “perinteisen” ja “kokeellisen” kritiikin välillä on keinotekoinen. On olemassa kriitikkoja jotka ovat kirjoittaneet jo kauan ”kokeilevaa” tai “metaforista” kritiikkiä, jotka luovat uusia käsitteitä tai uudistavat käsitteitään aina sen mukaan, mitä kulloinenkin arvosteltava teos vaatii.

Neljänneksi

Kulttuurilehden tekemiseen kuuluu olennaisesti tietty sisäpiiriläisyys, se että lehteä tehdään suhteellisen pienellä porukalla. Tällä tavoin tekijöiden on mahdollista painaa leimansa lehteen, ja lehden identiteetin piirtyä selkeästi. Välillä tapahtuu toki yli- ja ohilyöntejä, ja välillä piirit ovat aivan liian pienet.

Viidenneksi

Lehden näkökulmasta kritiikkikokeilu on myös teko, jonka tarkoituksena on saada aikaan keskustelua kritiikin olemuksesta ja päämääristä. Toivottavasti keskustelu siis jatkuu.

Henriikka Tavi

Tarjolla on hienoja esseitä: Virpi Alanen kirjoittaa  runokritiikin nykytilasta, Kristian Blombergin ja Juri Joensuun artikkeli käsittelee digitaalisen runouden ja videorunouden arvottamisesta. Numerossa myös englantilaisen kirjallisuuskritiikin isän Samuel Johnsonin mietteitä kirjallisuuskritiikistä sekä otteita Walter Benjaminin kirjallisuuskritiikin ohjelmaluonnoksista.

Tarjolla on kokeilevaa ja perinteistä kritiikkiä sekä lehden kriitikkojen puheenvuoroja. Mari Kosken, Lassi Hyvärisen, Marianne Mooren ja Gerard Macén numerossa julkaistavat runot lähestyvät kukin omalla tavallaan kritiikkiä. Runo&kuva-palstalla Francis Picabian visuaalisia runoja ja Tulentekoa-palstaakin täyttää tällä kertaa suomennos: Charles Bernsteinin “Runoprofiloija”on hyödyllinen työkalu jokaisella runon kanssa kamppailevalle. (“Runoprofiloijan” kääntäjän nimi jäi epähuomiossa pois numerosta, tekstin on kääntänyt Mikael Brygger.)

Tutustu kritiikkinumeron pääkirjoitukseen ja sisällysluetteloon!

Tuli&Savu sai kunniamaininnan Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n  vuoden 2008 laatulehtikilpailussa. Kilpailun raati perusteli Tuli&Savun kunniamainintaa seuraavin kauniin sanoin:

“Runouslehti Tuli & Savu etenee raadin mielestä rohkeasti ja johdonmukaisesti omalla linjallaan. Lehti on innovatiivinen ja jopa avantgardistinen kokonaisuus. Lehden ulkoasu on erinomaisuudessaan aivan omassa luokassaan: jokainen numero on selkeä ja kaunis graafinen esine. “

Kilpailun voitto meni Kaltiolle, Ulkopolitiikka-lehti ja Portti saivat kunniamaininnat. Myöhästyneet onnittelut voittajalle sekä kunniamainituille, sekä ennen kaikkea valtaisasti kiitoksia&ONNEA kaikille Tuli&Savun eteen uurastaneille toimittajille, päätoimittajille, taittajille ja avustajille.

“‘Hyvä uutinen Washingtonista on se, että joka ainoa ihminen kongressissa kannattaa tiedon valtatien ideaa. Huono uutinen on se, ettei kellään ole hajuakaan sen merkityksestä.

Edustajainhuoneen jäsen Edward Markey’”
Michael Hardt & Antonio Negri, Imperiumi

Tänään Pasilan kirjastossa klo 17.30

Suomen Penin toimesta Jukka Koskelaisen johdolla keskustellaan aiheesta Internet-vallankumous ja suomalaisen runouden 2010-luvun paradigman muutos. Pöydän toisella puolella Tuli&Savun entinen päätoimittaja Leevi Lehto sekä nykyiset päätoimittajat Mikael Brygger ja Henriikka Tavi. Henk. koht. toivon, että paikalle saapuisi myös paljon aktiivista, keskustelevaa, osallistuvaa väkeä!

Kukapa olisi uskonut että runotilaisuudesta voisi syntyä uutiskohu. Tarvitaan sekalaisia aineksia ja iso pata: leudon uutiskesän siimeksessä tunnettu proosakirjailija jää rannalle Venäjällä pidettävästä runotilaisuudesta. Kun sekaan heitetään muutama konsuli ja yksi sananvapausjärjestö, niin saadaan medialle mieluinen soppa.

”Pöh. Kirjallisuustieteilijätkään eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on proosaa ja mikä runoa. Koko kysymys on tyhjä.”

(Jarkko Tontti, Kirjaamo)

Niinpä. Heitetään joukkoon yksi T&S ja saadaan runouslehden tämän vuoden kolmosnumero, jonka toisena teemana on runon ja proosan välinen rajankäynti. Liikutaan ei-kenenkään mailla, jota proosaruno kuitenkin asuttaa. Viime toukokuussa, ”proosa- ja fantasianumeron” suunnittelun jo käynnistyttyä, kuulin Suomen PENin Jukka Malliselta, että kirjailija Sofi Oksanen saattaisi omilla proosarunoillaan osallistua Pietarissa pidettävään runotilaisuuteen. Näitä lehden teemaan hyvin istuvia proosarunoja on tarkoitus julkaista syksyn ensimmäisessä Tuli&Savussa.

Helppojen yhteyksien päässä asustavana olen ehtinyt runotilaisuuteen jos toiseenkin. Monia hyvin järjestettyjä tilaisuuksia on luonnehtinut tietty poikkitaiteellisuus ja rajojen kokeilu. Voisin jopa väittää, että äänen, liikkeen ja kuvan yhdistäminen mielenkiintoisiin aiheisiin, keskusteluihin ja tietenkin runonluetaan, on ollut niiden menestyksen, moninaisuuden ja paikalleen pysähtymättömyyden salaisuus. Esimerkiksi nokturno.org-sivustolle kootut video- ja videopelipohjaiset runot ovat olleet monilla klubeilla tuttu ja aina iloisesti yllättävä osuus. Onko kysymys runoista vai videotaiteesta? Ketä meidän tulisi uskoa? Näkijää? Kuulijaa? Katsojaa? Lukijaa? Tekijää?

Kävimme tänään keskipäivällä Mikaelin kanssa Ylen Kultakuumeessa (kuuntele höpinämme täältä, itse en uskalla…) juttelemassa mukavia: toteamassa, että 15 minuuttia on lyhyt aika, mutta siihen mahtuu (ainakin minun osaltani) paljon änkytystä, sekavia puhunnoksia ynnä muuta kolinaa. Vaikeaa!

Puhuttiiin muun muassa lehden tekemisen vastuusta, ja voi harmi miten vähän tuli mieleen. Ainakin sen olisin nyt jälkikäteen tahtonut vielä lisätä, että mietittäessä kriteereitä, joilla etenkin uusien tekijöiden runoja julkaistaan olemme pyrkineet ajattelemaan, että julkaistavilla runoilla pitäisi olla jonkinlaista uutisarvoa. Että tässä on nyt kiintoisa uusi tekijä, jonka runoihin kannattaa tutustua. Myös vastaus kysymykseen kokeellisen (taas kerran!) ja perinteisen runouden suhteesta jäi luvattoman tyngäksi. Silti haastattelutilanne oli oikein miellyttävä ja kodikas.

Ylihuomenna keskiviikkona junailemme Kajaanin runoviikoille . Matkaan lähtevät molempien päätoimittajien lisäksi ex-pt Teemu Manninen ja Nokturnon Marko Niemi. Torstaina 3.7. klo 14.00 esitelmöitsemme runouden uusista muodoista ja illalla osallistumme ja esiinnymme Huutomerkin Off-klubilla. Tervetuloa!

Nro 52 (2/08)  ”Juhlat, julkaiseminen, kirjallisuuslehdet” on painossa.   !