Pitkään ja hartaasti kypsynyt Tuli&Savun lastenrunous, ruumis, nonsense-teemanumero on monien vaiheiden jälkeen (toivottavasti) ilmestynyt koteihin ja kirjakauppoihin. Pääkirjoitusta ja sisällystä voi käydä vilkaisemassa täältä.

Mukavia runonlukuhetkiä!

nuorekasta hölötystä runoista:  http://areena.yle.fi/hae?pid=209815

Nyt tiedän, mitä varten lehdellä on tällainen blogi.

Kiitos Mervi Kantokorvelle kipakasta, tyyliltään taiturillisesta ja osin osuvasta keskustelunavauksesta (”Runous kuuluu kaikille”, HS, 4.2.2009). Jotta keskustelu pysyisi auki, muutama kommentti:

Ensinnäkin

Kun väitän pääkirjoitukseni alussa, että runouden lukijoista suurin osa myös kirjoittaa runoja, en missään nimessä tarkoita runoskeneillä heiluvia “runoporukoita” tai esikoiskirjansa julkaisemisesta haaveilijoita. Tarkoitan kaikkia niitä ihmisiä jotka satunnaisesti tai säännöllisesti harrastavat kirjoittamista, tulevat kirjoittaneeksi runoja. Olen ollut vilpittömästi siinä uskossa, että pöytälaatikkorunoilijoita on jopa enemmän kuin runouden lukijoita. Ainakin heitä on enemmän kuin runokirjojen ostajia.

Toiseksi

Kantokorpi kirjoittaa hauskasti, että lehti tarjoaa “kokeeksi” kritiikkiä, jossa ”runoilijat runoilevat runoista runoilijoille”. Vaikka suomen ”kokeeksi” saattaisi kääntyä englanniksi muotoon “just for fun”, ei kokeiluihin pidä suhtautua ihan noin kevyesti.

Kritiikkikokeilun kutsu oli jätetty mahdollisimman avoimeksi. Tarkoitus oli usuttaa kriitikkoja/runoilijoita kehittämään ja pohtimaan kritiikin muotoa ja ongelmia. Siis vastaamaan kritiikin muodolla kritiikin ajankohtaisiin ongelmiin. (Kuten pääkirjoituksessani totean, mistään uudesta keksinnöstä ei silti ole kysymys.)

Itse pidän kokeilua sekä kirjoittajana että analyyttisenä lukijana mielenkiintoisena. Esimerkiksi Virpi Alasen kritiikki Hannu Helinin teoksesta Linnumpi nyt onnistuu mielestäni puhumaan olennaisella tavalla kritisoitavana olevasta teoksesta.

Tällä hetkellä, aika monen mietinnän jälkeen, ajattelen, että runollisemman kritiikkityypin kokeilemista ja kehittämistä on hedelmällistä jatkaa. Olen myös sitä mieltä, ettei muodoltaan kokeileva/runollinen kritiikkikään saa olla mitä tahansa. Myös sitä pitäisi koskea vaatimus keskustelusta teoksen syvyyden kanssa.

Kolmanneksi

Vaikka pääkirjoitus käsitteleekin lähinnä kokeeksi kirjoitettuja kritiikkejä, viimeisin Tuli&Savu sisältää hyvin paljon muutakin. Tarkoituksena ei ollut väheksyä “perinteistä” kritiikkiä tai kritiikkojen ammattitaitoa – päinvastoin! Tuli&Savun perinteinen kritiikkiosasto on lehden tärkein toistuva osasto ja lehti on sitoutunut kehittämään ja pitämään yllä kritiikin tasoa. Tämä edellyttää myös keskustelua siitä, mitä kritiikki on ja mitkä ovat sen päämäärät.

Toisaalta myös jako “perinteisen” ja “kokeellisen” kritiikin välillä on keinotekoinen. On olemassa kriitikkoja jotka ovat kirjoittaneet jo kauan ”kokeilevaa” tai “metaforista” kritiikkiä, jotka luovat uusia käsitteitä tai uudistavat käsitteitään aina sen mukaan, mitä kulloinenkin arvosteltava teos vaatii.

Neljänneksi

Kulttuurilehden tekemiseen kuuluu olennaisesti tietty sisäpiiriläisyys, se että lehteä tehdään suhteellisen pienellä porukalla. Tällä tavoin tekijöiden on mahdollista painaa leimansa lehteen, ja lehden identiteetin piirtyä selkeästi. Välillä tapahtuu toki yli- ja ohilyöntejä, ja välillä piirit ovat aivan liian pienet.

Viidenneksi

Lehden näkökulmasta kritiikkikokeilu on myös teko, jonka tarkoituksena on saada aikaan keskustelua kritiikin olemuksesta ja päämääristä. Toivottavasti keskustelu siis jatkuu.

Henriikka Tavi

Tarjolla on hienoja esseitä: Virpi Alanen kirjoittaa  runokritiikin nykytilasta, Kristian Blombergin ja Juri Joensuun artikkeli käsittelee digitaalisen runouden ja videorunouden arvottamisesta. Numerossa myös englantilaisen kirjallisuuskritiikin isän Samuel Johnsonin mietteitä kirjallisuuskritiikistä sekä otteita Walter Benjaminin kirjallisuuskritiikin ohjelmaluonnoksista.

Tarjolla on kokeilevaa ja perinteistä kritiikkiä sekä lehden kriitikkojen puheenvuoroja. Mari Kosken, Lassi Hyvärisen, Marianne Mooren ja Gerard Macén numerossa julkaistavat runot lähestyvät kukin omalla tavallaan kritiikkiä. Runo&kuva-palstalla Francis Picabian visuaalisia runoja ja Tulentekoa-palstaakin täyttää tällä kertaa suomennos: Charles Bernsteinin “Runoprofiloija”on hyödyllinen työkalu jokaisella runon kanssa kamppailevalle. (“Runoprofiloijan” kääntäjän nimi jäi epähuomiossa pois numerosta, tekstin on kääntänyt Mikael Brygger.)

Tutustu kritiikkinumeron pääkirjoitukseen ja sisällysluetteloon!

Tuli&Savu sai kunniamaininnan Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n  vuoden 2008 laatulehtikilpailussa. Kilpailun raati perusteli Tuli&Savun kunniamainintaa seuraavin kauniin sanoin:

“Runouslehti Tuli & Savu etenee raadin mielestä rohkeasti ja johdonmukaisesti omalla linjallaan. Lehti on innovatiivinen ja jopa avantgardistinen kokonaisuus. Lehden ulkoasu on erinomaisuudessaan aivan omassa luokassaan: jokainen numero on selkeä ja kaunis graafinen esine. “

Kilpailun voitto meni Kaltiolle, Ulkopolitiikka-lehti ja Portti saivat kunniamaininnat. Myöhästyneet onnittelut voittajalle sekä kunniamainituille, sekä ennen kaikkea valtaisasti kiitoksia&ONNEA kaikille Tuli&Savun eteen uurastaneille toimittajille, päätoimittajille, taittajille ja avustajille.

“‘Hyvä uutinen Washingtonista on se, että joka ainoa ihminen kongressissa kannattaa tiedon valtatien ideaa. Huono uutinen on se, ettei kellään ole hajuakaan sen merkityksestä.

Edustajainhuoneen jäsen Edward Markey’”
Michael Hardt & Antonio Negri, Imperiumi

Tänään Pasilan kirjastossa klo 17.30

Suomen Penin toimesta Jukka Koskelaisen johdolla keskustellaan aiheesta Internet-vallankumous ja suomalaisen runouden 2010-luvun paradigman muutos. Pöydän toisella puolella Tuli&Savun entinen päätoimittaja Leevi Lehto sekä nykyiset päätoimittajat Mikael Brygger ja Henriikka Tavi. Henk. koht. toivon, että paikalle saapuisi myös paljon aktiivista, keskustelevaa, osallistuvaa väkeä!

KUTSU KOKEILLA RUNOKRITIIKIN RAJOJA

TAUSTAA

Ruotsalainen kriitikko ja runoilija Anna Hallberg nosti vuonna 2003 esiin vaikeudet, joita perinteinen runokritiikki kohtaa yrittäessään saada otetta esimerkiksi käsitteellisestä runoudesta. Samanlaisia ongelmia voi ajatella kritiikin kohtaavan silloin kun se kohdistuu esimerkiksi visuaaliseen runouteen tai äänirunouteen. Hallberg esitti vaatimuksen ”kehittää uutta runouskriitiikkiä, joka sallii itselleen, silloin kun myös runot ovat sitä, olla polyfonista ja heterogeenista. Avoimempaa, kokeilevampaa kritiikkiä, joka ei ota reflektoimatta omaa muotoaan annettuna. [...] Ja tarkoitan, että on kiire. Jolleivat lyriikka ja kritiikki mieli täysin menettää kontaktia toisiinsa. [...] Jottei kritiikki täysin menettäisi vastuullista ja tarkkuutta vaativaa tehtäväänsä olla kriittinen.” (Lyrikvännen 3/2003)

Helsingin Poetiikkakonferenssissa 16.8.2008 esiintyneen kritiikko Daniela Flomanin esitelmä käsitteli vaatimusta uudenlaisesta runokritiikistä, tätä vaatimusta toistetaan Pohjoismaissa yhä painokkaimmin äänenpainoin. Floman viittasi Halmbergin lisäksi esitelmässään Charles Bernsteinin ajatukseen, jonka mukaan kritiikin tehtävä on tulkitsemisen tai selventämisen sijaan vahvistaa runouden kokemusta. Tällöin kritiikki on Flomanin sanoin ”paikka, jossa runous jatkaa kirjoittautumistaan, jossa se laajentuu ja jatkaa vaikuttamistaan. On kuin assosiaatioiden tavoin yhteenlinkittyvät internetin merkitysten verkostot olisivat kulkeneet runouden läpi ja alkaisivat nyt vaatia samankaltaisten rakenteiden luomista myös kritiikille.”

Flomanin mukaan yksi tapa ymmärtää Hallbergin ja Bernsteinin vaatimus on ajatella, että kritiikissä pitää tehdä jonkinlainen lavastus (iscensättning): runo/teos on asettava johonkin paikkaan, kriitikon on tehtävä runolla jotain tai asettauduttava ”jollain muulla näkyvällä tavalla runon vaikutuksen kohteeksi”. Tällaisessa kritiikissä kritiikin ja kirjallisuuden välinen roolijako hämärtyy ja äärimmilleen vietynä ”kriitikon on oltava kirjailija”, kuten esimerkiksi Ulrika Nielsen on todennut (Kritiker 2/2006).

Ulrika Nielsen esittää, että kriitikolle tärkeintä ovat ”tekstit, joita ei tunnu (täysin) ymmärtävän. Tärkeintä yksittäisessä tekstissä on, ettei sitä helposti voida “kääntää” käsitettäväksi kriittiseksi tekstiksi.” Nielsenin mukaan ”monet kriitikot eivät viitsi ymmärtää tätä, vaan ajattelevat: Jos kokemuksellani ja akateemisella koulutuksellani minä en ymmärrä tätä, sitä ei ymmärrä kukaan; tämä tuskin merkitsee mitään. [...] Riittämätön kriitikko tunnistaa välittömästi jotain ja tyytyy siihen; jokin tuntuu muistuttavan jossain ratkaisevassa pisteessä jotain muuta. Jotain tunnistetaan esimerkiksi “poliittiseksi kirjallisuudeksi”. ” (Kritiker 2/2006)

Samaan kritiikin päämääriä koskevaan keskusteluun liittyy myös Leevi Lehdon puheenvuoro Tuli&Savu 2/08:ssa. Lehto esittää tuossa yhteydessä, että runouden uudistuminen edellyttää kritiikin kynnysten jatkuvaa nostamista. ”Enemmän ´mikään ei kelpaa´-huutoja!”, vaatii Lehto. Vaatimus kritiikin kynnysten nostamisesta ei kuitenkaan saa Lehdon mukaan tarkoittaa sitä, että kriitikko torjuisi runouden jota ei vanhoilla käsitteillään ymmärrä: ” Siiskö että meitä ei kiinnosta, mitä kriitikko ei ole ymmärtänyt, vaan mitä hän on ymmärtänyt? Voi, ei niinkään! Ei kumpaakaan! Tarkoitan kaivata kritiikkiä joka, oppiveljeni Charles B:n sanoin, ”juopuisi omasta metaforisuudestaan” ja auttaisi meitä riisumaan ymmärryksen pakkopaitaa.”

KUTSU

Tuli&Savu kutsuu kaikki itsensä runoilijaksi ja/tai kriitikoksi tuntevat kokeilemaan runokritiikin rajoja sekä pohtimaan vaatimuksia, joita runokritiikki kohtaa tultaessa 2010-luvulle. Onko kirjallisuutta lähestyvä kritiikki vastaus runokritiikin kohtaamiin ongelmiin? Kykeneekö metaforisuudestaan juopuva lukutapa tekemään oikeutta runon toiseudelle? Miten käy runouden arvottamisen?

TOIMI SEURAAVALLA TAVALLA:

1. Valitse jokin kiinnostava runoteos/runonäyttely/blogi tms. Päivittyvä lista toimituksen ehdotuksista löytyy Tuli&Savun nettisivuilta, voit myös valita jonkin muun teoksen.

2. Ilmoita valinnastasi sekä Henriikka Taville (henriikka.tavi@helsinki.fi) että Sirpa Kyyröselle (sirpa.kyyronen@helsinki.fi). Mikäli teet kritiikin jostakin runokirjasta, tilaamme sinulle kirjasta vapaakappaleen.

3. Kirjoita teoksesta kokeileva, perinteiseen kritiikkimuotoon reflektoivasti suhtautuva ja mielellään runoutta lähestyvä kritiikki, joka jollain tavalla pyrkii vastaamaan Anna Hallbergin & co:n esittämään haasteeseen. Pituus max 8000 merkkiä. HUOM. ohjepituus on maksimipituus, ei minimipituutta.

4. Lisäksi, jos intoa riittää, kirjoita lyhyehkö pohtiva kirjoitus, jossa voit kertoa esim. siitä millaista oli kokeilla uudenlaisen kritiikin kirjoittamista tai pohtia sitä, miten kritiikki pystyisi vastaamaan haasteisiin, joita se kohtaa 2010-luvulle tultaessa.

5. Lähetä kritiikkisi ja/tai pohdintasi Henriikka Taville maanantaihin 3.11. mennessä. (paitsi varsinaissuomen runoviikkojen Runokuva & kuvaruno-näyttelyn kohdalla deadline 10.11.)

Julkaisemme kritiikit ja kirjoitukset Tuli&Savu 4/08:ssa tai lehden internet-sivuilla.

RUNOKIRJAT

Ralf Andtbacka: Wunderkammer. Runoja. Söderström
Eva-Stina Byggmästar: Men hur små poeter finns det egentligen. Runoja. Söderström
Hannu Helin: Sesame mucho. Runoja. Trilogian viimeinen osa. Pulvis & Umbra
Teemu Hirvilammi: Vulkaaniset vuodet. Boheemirunoilijan 15. runokokoelma. Sammakko
Lars Huldén: Akademiska dikter och visor. Kokoelma tilaustöitä. SLS
Juha Kaarsalo: Metsien syvänteissä. Runoja. Kustannus HD
Zsuzsa Rakovsky: Yhteyksiä. Valikoima runoja. WSOY
Pentti Saaritsa: Tatuointeja ja lävistyksiä. Runoja. WSOY
Panu Tuomi: Einsteinin viimeiset sanat
Kaarina Valoaalto: Avantgarderob ja muuta irtaimistoa. Ihmiselämän episodeja satiirin ja proosarunon rajamailta. Tammi
Mårten Westö: Nedslag i hjärtats diktatur. Runoja. Söderström
Rakel Liehu: Bul bul
Hannu Helin: Crtl alt del
Hannu Helin: Godbuy
Karri Kokko: Mitä ehkä?
Karri Kokko: Avokyyhky lattiaheroiini
Mikael Brygger: Emily
J.P.Sipilä: näin eksyneen valmiiksi tehdyille kartoille. Ntamo 2008.
Erkki Lappalainen: TTT
Santeri Satama & Pandalaitar Lamaheili: Argo
Sirkka Tirkkonen: Unohdus Ntamo 2008
Jyrki Heikkinen: Kiitosvirret + ylistyslaulut Kuvarunoja 2006-2007

 
RUNOTEOKSET, JOTKA EIVÄT OLE KIRJAMUOTOISIA

Jukka-Pekka Kervisen työt
Runoblogit (jokin tietty blogi)
Marko Niemen työt
Cia Rinne: archiveszaroum http://www.afsnitp.dk/galleri/archiveszaroum/archiveszaroum.html
Varsinaissuomen runoviikon Runokuva & kuvaruno-näyttely (3.-10.11.)NOKTURNOSTA: http://www.nokturno.org/authors/
Nordic Poetry Centeristä: http://npc.nokturno.org/

Nyt alkoi T&S 2/08:ssa mainostettu vanhojen juttujen skannaaminen ja lisääminen tänne blogiin.  Ensimmäisenä siis Jean-Michel Espitallierin ”Avantgardejen jälkeen” Tuli&Savu 2/06:sta. Pahoittelut, skannerini on viheliäisen huono ja laatu sen näköistä. Kuvaa tuplasti klikkailemalla saa kuitenkin tuonkin tekstin suurenemaan lukemiskelpoiseksi, ainakin jos ei ole vielä huomattavasti huononäköisempi kuin minä.

Kävimme tänään keskipäivällä Mikaelin kanssa Ylen Kultakuumeessa (kuuntele höpinämme täältä, itse en uskalla…) juttelemassa mukavia: toteamassa, että 15 minuuttia on lyhyt aika, mutta siihen mahtuu (ainakin minun osaltani) paljon änkytystä, sekavia puhunnoksia ynnä muuta kolinaa. Vaikeaa!

Puhuttiiin muun muassa lehden tekemisen vastuusta, ja voi harmi miten vähän tuli mieleen. Ainakin sen olisin nyt jälkikäteen tahtonut vielä lisätä, että mietittäessä kriteereitä, joilla etenkin uusien tekijöiden runoja julkaistaan olemme pyrkineet ajattelemaan, että julkaistavilla runoilla pitäisi olla jonkinlaista uutisarvoa. Että tässä on nyt kiintoisa uusi tekijä, jonka runoihin kannattaa tutustua. Myös vastaus kysymykseen kokeellisen (taas kerran!) ja perinteisen runouden suhteesta jäi luvattoman tyngäksi. Silti haastattelutilanne oli oikein miellyttävä ja kodikas.

Ylihuomenna keskiviikkona junailemme Kajaanin runoviikoille . Matkaan lähtevät molempien päätoimittajien lisäksi ex-pt Teemu Manninen ja Nokturnon Marko Niemi. Torstaina 3.7. klo 14.00 esitelmöitsemme runouden uusista muodoista ja illalla osallistumme ja esiinnymme Huutomerkin Off-klubilla. Tervetuloa!